Barcelona
21/6/2011
Kun kelaan vanhempana elamaani taaksepain, nama aamut, naurut, surut ja muistot tulevat olemaan niita varikkaimpia, makeita ja aurinkoisia, villeja muistoja. Nuoruuden huippuhetket, elaman kliimaksi. Kaduilla vaeltelua aamuyosta, sekavia hetkia klubeilla, murskaava basso veressa, auringonsateet meren aalloilla, parvekkeiden kukkakoynnokset, mutterikeittimen porina, turkoosit seinat, leipomoiden tuoksu tyomatkalla.
Parvekkeen ovi on auki. Kuuntelen askelia kadulla. Odotan avainten kilinaa. Huutoja, koiria lapsia, naurua. Suitsukkeiden tuoksu peittyy sateen alle. Parvekkeella kuivuvat peitot kastuvat taas.
Mita on odottaa ja tuntea? Mieleni tekee tupakkaa vasta, kun kuulen askeleesi. Vaihdan asentoa vasta, kun avaat oven.
Aurinko on noussut jo kaksi tuntia, mutta se ei vielakaan saavuta ensimmaisen kerroksen parveketta kapealla kujalla. Vain punainen peitto ymparillani istun parvekkeella ja seuraan valkenevaa aamua. Tupakka toisensa jalkeen rauhoittaa levottomia leukojani. Onni heittaa paatani puolelta toiselle eika anna rauhaa.
Tama on oikein, tein oikein. En kadu mitaan.
Han makaa keltaisilla lakanoilla selallaan. Ilman peittoa. Katalaani. Valokuvaaja. Korvakorut. Mikaan muu ei kiinnosta. Eika se mita seinan takana tapahtuu.
Unelmia. Kokonainen ja irtonainen matka. Afrikan villielaimet ja paahtava aurinko. Yksinaisyys. Vaellus. Miksi kaipaan turvaa ja laheisyytta? Miksei oleminen riita? Miksi tasapaino on parempi kuin ikava? Miksi tyytyvaisyys ja rauha on parempi kuin suru? Miksi olen levoton, kun eilinen teki minusta onnellisen? Eiko puute vain korosta ilon hetkia?
Ihminen on vain geenien ja kokemustensa uhri. On turha syyttaa ketaan mistaan ikina. Onko olemassa oikein tai vaarin? Ykseys ylittaa kaikki mielipiteet. Tunnenko ykseyden?
Tuesday, June 21, 2011
Thursday, May 5, 2011
Inside
Ulkoinen todellisuus tuntuu irtonaisemmalta, kuin koskaan ennen ja yhta aikaa aina vain paremmalta. Voima sisallani vakautuu ja maistuu hyvalta. Ymparoivasta unesta, harhasta, pelista tai ajasta, jota jotkut kutsuvat todellisuudeksi, on nauttiminen tuntuu enemman itsestaanselvyydelta.
Sanat ja termit menettavat merkityksensa. Mita nautinto edes tarkoittaa? Tarkeaa on rytmi, rytmin rikkoutuminen, varit, tuoksut, unelmat ja tunteet. Sisallani nama kaikki yhdistyvat, sekoittuvat ja elavat mutteivat kysy. Rajoilla ja syilla ei ole merkitysta.
Rytmi sisallani voimistuu paiva paivalta enka kaipaa muuta, en muita, en eilista enka huomista. On vain tama hetki, johon voi luottaa. On vain kokemus, kaikki sen ulkopuolella taydellisen yhdentekevaa. Siksi siita on niin helppo nauttia.
Onko sisallani viela jotain rikkonaista, pureskeltavaa, selvitettavaa, tahatonta tai vaikeaa? Onko sisallani viela surua? Olen valmis ottamaan kiinni sen kaiken, kaikki kokemukset ja kyyneleet ja rakastamaan ne rikki. Olen vapaa.
Jed McKennan inspiroimana:
There is no need for control.
The only thing I know is that I am.
Everything else is subjective.
Let go, embrace. That's all there is to it. And you won't miss it tomorrow.
Knowledge is all illusion.
The ultimate fear is nothingness.
Why would I be afraid of loosing it all? Because I never have?
How would it be possible to loose something, that does not exist?
ja lainaten:
If you don't have an ego demanding and insisting ways and means, all events fold in ways ego could never imagine or achieve.
Don't misinterpret your new state as freedom, for it is only a more convincing illusion of freedom.
You go forward, when you can't stay where you are. This is the process.
Enjoy.
The very thing that fights, that resists, is the thing we seek to overthrow. Surrender is victory.
Breathing consiously evokes the warm feeling of gratitude for what I have mixed with the recognition that, with every breath I take, it's all passing away.
Wrong-knowing, rather than not-knowing, might be the truer and far more insidious form of ignorance; that what we consider out strengths can be the devious hiding places of our most debilitating weaknesses.
There are two kinds of understanding: understanding for success and understanding for life. Understanding for success means following the heard. Understanding for life means following reason and facts and your own head and heart, wherever they may lead.
Sanat ja termit menettavat merkityksensa. Mita nautinto edes tarkoittaa? Tarkeaa on rytmi, rytmin rikkoutuminen, varit, tuoksut, unelmat ja tunteet. Sisallani nama kaikki yhdistyvat, sekoittuvat ja elavat mutteivat kysy. Rajoilla ja syilla ei ole merkitysta.
Rytmi sisallani voimistuu paiva paivalta enka kaipaa muuta, en muita, en eilista enka huomista. On vain tama hetki, johon voi luottaa. On vain kokemus, kaikki sen ulkopuolella taydellisen yhdentekevaa. Siksi siita on niin helppo nauttia.
Onko sisallani viela jotain rikkonaista, pureskeltavaa, selvitettavaa, tahatonta tai vaikeaa? Onko sisallani viela surua? Olen valmis ottamaan kiinni sen kaiken, kaikki kokemukset ja kyyneleet ja rakastamaan ne rikki. Olen vapaa.
Jed McKennan inspiroimana:
There is no need for control.
The only thing I know is that I am.
Everything else is subjective.
Let go, embrace. That's all there is to it. And you won't miss it tomorrow.
Knowledge is all illusion.
The ultimate fear is nothingness.
Why would I be afraid of loosing it all? Because I never have?
How would it be possible to loose something, that does not exist?
ja lainaten:
If you don't have an ego demanding and insisting ways and means, all events fold in ways ego could never imagine or achieve.
Don't misinterpret your new state as freedom, for it is only a more convincing illusion of freedom.
You go forward, when you can't stay where you are. This is the process.
Enjoy.
The very thing that fights, that resists, is the thing we seek to overthrow. Surrender is victory.
Breathing consiously evokes the warm feeling of gratitude for what I have mixed with the recognition that, with every breath I take, it's all passing away.
Wrong-knowing, rather than not-knowing, might be the truer and far more insidious form of ignorance; that what we consider out strengths can be the devious hiding places of our most debilitating weaknesses.
There are two kinds of understanding: understanding for success and understanding for life. Understanding for success means following the heard. Understanding for life means following reason and facts and your own head and heart, wherever they may lead.
Thursday, February 17, 2011
Olen painoton
tanaan maailma herasi niin varikkaana, niin lempeana.
Se ottaa minut syliinsa, tiedan sen,
ravitsee ja tuudittaa uneen, jos sita haluan.
Tanaan en kuitenkaan ole vasynyt, en nalkainen.
Juuri nyt olen painoton, mieleni kevyt kuin juovuksissa.
Lennan, olen irtonainen ja yhta kaiken kanssa.
tanaan maailma herasi niin varikkaana, niin lempeana.
Se ottaa minut syliinsa, tiedan sen,
ravitsee ja tuudittaa uneen, jos sita haluan.
Tanaan en kuitenkaan ole vasynyt, en nalkainen.
Juuri nyt olen painoton, mieleni kevyt kuin juovuksissa.
Lennan, olen irtonainen ja yhta kaiken kanssa.
Katselin lahtiessani auringonnousua Helsinki-Vantaan lentokentalla ja luin Buddhalaista Dhammapadaa. Sen inspiroimia riipuustin seuraavia asioita ylos.
Olen saavuttanut tunteen siita, etta mikaan tai kukan ei voi satuttaa minua yhta paljon, kuin mina itse. Mikan tai kukaan ei voi myoskaan tehda minusta yhta kokonaista, kuin mina.
Nykyaan kohtaan jopa tilanteita, jotka ovat vaikeita kivuliaita tai muuten epamiellyttavia, mutta syvalla sisalla ne tuntuvat hyvilta. Lahes yhta hyvilta, kuin miellyttavat asiat.
Tunnen tehneeni ensimmaiset rajat oman saareni ymparille. Luulin olevani arka, mutta kokeilunhaluinen. Mutta nyt, naennaisesti kaikkein vaikeimmalla ja yksinaisimmalla hetkella, olenkin tyyni, onnellinen ja itsevarma.
Minut on johdatettu oikealle tielle, mutta vasta nyt yksin jaatyani todella sisaistan oppimani asiat.
Buddhan oppeja Dhammapadasta:
81: Kuten Tuuli ei pysty horjuttamaan kalliota, niin ei henkisesti kypsaa ihmista liikuta ylistys eika parjaus.
91: Tarkkaavaiset, jotka lahtevat kotoa, eivat saa iloa asunnosta. Kuin jarvelta lahtevat villihanhet hylkaavat he sen turvan mita heilla on.
103: Vaikka voittaisi taistelussa tuhansittain ihmisia, taistelussa suurin on kuitenkin se, joka voittaa itsensa.
165: Ihminen likaa itsensa tekemalla pahaa. Han puhdistuu pidattymalla pahasta. Puhtaus ja epapuhtaus ovat omakohtaisia kokemuksia: ihminen ei voi puhdistaa toista.
Olen saavuttanut tunteen siita, etta mikaan tai kukan ei voi satuttaa minua yhta paljon, kuin mina itse. Mikan tai kukaan ei voi myoskaan tehda minusta yhta kokonaista, kuin mina.
Nykyaan kohtaan jopa tilanteita, jotka ovat vaikeita kivuliaita tai muuten epamiellyttavia, mutta syvalla sisalla ne tuntuvat hyvilta. Lahes yhta hyvilta, kuin miellyttavat asiat.
Tunnen tehneeni ensimmaiset rajat oman saareni ymparille. Luulin olevani arka, mutta kokeilunhaluinen. Mutta nyt, naennaisesti kaikkein vaikeimmalla ja yksinaisimmalla hetkella, olenkin tyyni, onnellinen ja itsevarma.
Minut on johdatettu oikealle tielle, mutta vasta nyt yksin jaatyani todella sisaistan oppimani asiat.
Buddhan oppeja Dhammapadasta:
81: Kuten Tuuli ei pysty horjuttamaan kalliota, niin ei henkisesti kypsaa ihmista liikuta ylistys eika parjaus.
91: Tarkkaavaiset, jotka lahtevat kotoa, eivat saa iloa asunnosta. Kuin jarvelta lahtevat villihanhet hylkaavat he sen turvan mita heilla on.
103: Vaikka voittaisi taistelussa tuhansittain ihmisia, taistelussa suurin on kuitenkin se, joka voittaa itsensa.
165: Ihminen likaa itsensa tekemalla pahaa. Han puhdistuu pidattymalla pahasta. Puhtaus ja epapuhtaus ovat omakohtaisia kokemuksia: ihminen ei voi puhdistaa toista.
Tuesday, February 15, 2011
ASIAA
kyllä mahtuu yhteen kirjoitukseen niin paljon ajateltavaa ja hyviä pointteja, että oli pakko linkittäähttp://www.jaakkohalmetoja.com/fi/?p=1278
Hessen ajatuksia 'Jumalaan sulautumisesta'
Olen lukenut viime aikoina Herman Hessen kirjoja. Hän tuntuu osaavan pukea sanoiksi tunteet ja ajatukset, joita en itse osaa purkaa edes järkeväksi kokonaisuudeksi. Seuraavan pätkä on kirjasta Gertrud ja jouduin lukemaan sen monta kertaa, ennen kuin ymmärsin, että siihen on jäsennelty omia ajatuksia viimeisen vuoden ajalta, ja tämä oli siksi hyvin vaikuttavaa. Päätin myös jakaa pätkän täällä, osittain siksi etten itse unohda sitä.
"Se joka ei kärsi ajattelemisesta, iloitsee aamuisesta jalkeille noususta ja syömisestä ja juomisesta, hän tyytyy siihen eikä kaipaa muuta. Mutta se joka on kadottanut tämän itsestäänselvyyden, etsii päivien kuluessa ahneesti ja valppaasti todellisen elämän hetkiä, joiden kirkas välähdys tekee onnelliseksi ja häivyttää ajan tunteen sekä kaikki ajatukset kokonaisuuden tarkoituksesta ja päämäärästä. Näitä hetkiä voidaan nimittää luoviksi, koska näyttää siltä, että ne tuovat tullessaan elämyksen yhdistymisestä Luojaan, koska niiden tullen kaikki, myös muutoin satunnainen, tuntuu tahdotulta. Tämä on sitä samaa, mitä mystikot nimittävät Jumalaan sulautumiseksi. Kenties noiden hetkien huikaiseva valo saa kaiken muun näyttämään niin synkältä, ehkä noiden hetkien vapautunut, taianomainen keveys ja leijuva autuaallisuus aiheuttaa sen, että muu elämä tunnetaan niin raskaaksi ja tahmeaksi ja upottavaksi. Minä en sitä tiedä, en ole päässyt pitkälle ajattelun ja filosofian alueilla. Kuitenkin tiedän: jos on olemassa autuus ja paratiisi, täytyy sen olla tällaisten hetkien häiriintymätöntä jatkumista; ja jos tämä autuus on saavutettavissa kärsimyksillä ja tuskissa puhdistumisella, ei mikään kärsimys eikä tuska ole niin suuri, että sitä pitäisi paeta."
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että kaikissa uskonnoissa on pohjimmiltaan kyse samasta 'jumalaan sulautumisesta'. Buddhalaisten valaistuminen, Coelhon 'kaikennielevä rakkaus', kristinuskon kielillä puhuminen ja muut ylimaalliset kokemukset, meditoinnin kautta saavutettu vapaus, jopa Rhonda Byrnen The Secret -kirjassa kuvailtu universumin laki kuvaa samaa inhimillistä vapautumisen tunnetta. Mielestäni Elisabeth Gilbert kuvaa hyvin tätä uskontojen rajat ylittävää suurta ykseyden ja rakkauden tunnetta ja nimittää sitä yksinkertaisesti Jumalaksi. Nimenomaan ykseys on asia, josta puhutaan paljon myös eri uskonnoissa. Nykyään puhutaan postmodernin maailmankuvan jälkeisestä integraalista ajattelutavasta ja siitä, kuinka evoluutio spiraalin tavoin tuo ihmisiä aina vaan tietoisemmiksi hetkestä ja lähemmäksi integraalia maailmankuvaa. Tässä ykseys vastakohtana erillisyyden tunteeseen tulee erityisen vahvasti esiin.
Lopulta omiin korviini tämä kaikki vaan puoltaa sitä, että jokin mystinen, kokonaisvaltainen, yhdistävä ja vapauttava rakkaus on olemassa ja sisäänkirjoitettu kaikkiin ihmisiin. Keinoja ja sääntöjä sen löytämiseen vaan on tuhansia. Ja siinä vaiheessa, kun nämä säännöt ja koulukunnat alkavat riidellä keskenään politiikan keinoin, en yhtään ihmettele, että ateistit ja muut skeptikot kääntävät selkänsä kaikille näille ajatuksille.
"Se joka ei kärsi ajattelemisesta, iloitsee aamuisesta jalkeille noususta ja syömisestä ja juomisesta, hän tyytyy siihen eikä kaipaa muuta. Mutta se joka on kadottanut tämän itsestäänselvyyden, etsii päivien kuluessa ahneesti ja valppaasti todellisen elämän hetkiä, joiden kirkas välähdys tekee onnelliseksi ja häivyttää ajan tunteen sekä kaikki ajatukset kokonaisuuden tarkoituksesta ja päämäärästä. Näitä hetkiä voidaan nimittää luoviksi, koska näyttää siltä, että ne tuovat tullessaan elämyksen yhdistymisestä Luojaan, koska niiden tullen kaikki, myös muutoin satunnainen, tuntuu tahdotulta. Tämä on sitä samaa, mitä mystikot nimittävät Jumalaan sulautumiseksi. Kenties noiden hetkien huikaiseva valo saa kaiken muun näyttämään niin synkältä, ehkä noiden hetkien vapautunut, taianomainen keveys ja leijuva autuaallisuus aiheuttaa sen, että muu elämä tunnetaan niin raskaaksi ja tahmeaksi ja upottavaksi. Minä en sitä tiedä, en ole päässyt pitkälle ajattelun ja filosofian alueilla. Kuitenkin tiedän: jos on olemassa autuus ja paratiisi, täytyy sen olla tällaisten hetkien häiriintymätöntä jatkumista; ja jos tämä autuus on saavutettavissa kärsimyksillä ja tuskissa puhdistumisella, ei mikään kärsimys eikä tuska ole niin suuri, että sitä pitäisi paeta."
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että kaikissa uskonnoissa on pohjimmiltaan kyse samasta 'jumalaan sulautumisesta'. Buddhalaisten valaistuminen, Coelhon 'kaikennielevä rakkaus', kristinuskon kielillä puhuminen ja muut ylimaalliset kokemukset, meditoinnin kautta saavutettu vapaus, jopa Rhonda Byrnen The Secret -kirjassa kuvailtu universumin laki kuvaa samaa inhimillistä vapautumisen tunnetta. Mielestäni Elisabeth Gilbert kuvaa hyvin tätä uskontojen rajat ylittävää suurta ykseyden ja rakkauden tunnetta ja nimittää sitä yksinkertaisesti Jumalaksi. Nimenomaan ykseys on asia, josta puhutaan paljon myös eri uskonnoissa. Nykyään puhutaan postmodernin maailmankuvan jälkeisestä integraalista ajattelutavasta ja siitä, kuinka evoluutio spiraalin tavoin tuo ihmisiä aina vaan tietoisemmiksi hetkestä ja lähemmäksi integraalia maailmankuvaa. Tässä ykseys vastakohtana erillisyyden tunteeseen tulee erityisen vahvasti esiin.
Lopulta omiin korviini tämä kaikki vaan puoltaa sitä, että jokin mystinen, kokonaisvaltainen, yhdistävä ja vapauttava rakkaus on olemassa ja sisäänkirjoitettu kaikkiin ihmisiin. Keinoja ja sääntöjä sen löytämiseen vaan on tuhansia. Ja siinä vaiheessa, kun nämä säännöt ja koulukunnat alkavat riidellä keskenään politiikan keinoin, en yhtään ihmettele, että ateistit ja muut skeptikot kääntävät selkänsä kaikille näille ajatuksille.
Sunday, February 13, 2011
Vanhemmista ja rohkeudesta
Olin arka lapsi. Pelkäsin tulvia, tulipaloa, laivaristeilyjä, avaruuskiviä, hiihtokilpailuja, yksin kotona olemista ja eksymistä. Pelkäsin niin paljon, etten nukkunut öisin.
Kuinka arka ihminen voi rohkaistua niin paljon, että pelkään Espanjaan lähtöä vähemmän, kuin pelkäsin lapsena hiihtokilpailuja kolme kuukautta etukäteen?
Olen aina ollut hyvin riippuvainen vanhemmistani ja äitini kuolema on tietenkin jättänyt minuun syvät jälkensä. Äitini on minulle käytännössä jumala ja isäni on nyt ehkä tärkein asia elämässäni. Siksi tuntuukin ristiriitaiselta kävellä pois.
Tänään aamulla sain valtavan rohkeuden puuskan. Katsoin aamulla itseäni peilistä ja näin kasvoiltani ensin isäni ja sitten äitini. Sillä hetkellä tunsin vanvasti kantavani heitä molempia mukanani riippumatta siitä, missä olen ja kenen kanssa.
Olen saanut vanhemmiltani parhaan lahjan, elämän, ja kannan heitä ajatuksissani, muistoissani ja geeneissäni viimeiseen hengenvetoon asti. Kuinka sellaista voisi menettää?
Kuinka arka ihminen voi rohkaistua niin paljon, että pelkään Espanjaan lähtöä vähemmän, kuin pelkäsin lapsena hiihtokilpailuja kolme kuukautta etukäteen?
Olen aina ollut hyvin riippuvainen vanhemmistani ja äitini kuolema on tietenkin jättänyt minuun syvät jälkensä. Äitini on minulle käytännössä jumala ja isäni on nyt ehkä tärkein asia elämässäni. Siksi tuntuukin ristiriitaiselta kävellä pois.
Tänään aamulla sain valtavan rohkeuden puuskan. Katsoin aamulla itseäni peilistä ja näin kasvoiltani ensin isäni ja sitten äitini. Sillä hetkellä tunsin vanvasti kantavani heitä molempia mukanani riippumatta siitä, missä olen ja kenen kanssa.
Olen saanut vanhemmiltani parhaan lahjan, elämän, ja kannan heitä ajatuksissani, muistoissani ja geeneissäni viimeiseen hengenvetoon asti. Kuinka sellaista voisi menettää?
Friday, February 11, 2011
perjantai aamun fiilistelyä
Mikään ei ole parempaa, kuin herätä aamulla viisi tuntia ennen töiden alkua ja olla vaan, juoda teetä ja kuunnella musiikkia :) sen kunniaksi:
http://www.youtube.com/user/johnclarkemusic?blend=1&ob=4
http://www.youtube.com/user/johnclarkemusic?blend=1&ob=4
Subscribe to:
Posts (Atom)